IITU JA SIIRI

Kevät tuli ja karvat läks

2012-03-05T04:26:00.000-08:00

Siiri ei ole enää tällainen turkaje

Vaan tällainen siisti ja solakka urheilijaneito

Hyllyä hyllyn perään

2012-03-04T11:30:00.003-08:00

Kisattu on taas kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Viikko sitten kisattiin Ojangossa Seppo Savikon radoilla ja tänään Lohjalla Anne Viitasen radoilla. Ja kummastakin kisasta saldona tupla HYL. Ojangossa kisoissa hyppärillä Siiri ensinnäkin varasti lähdössä ja tiputti heti ensimmäisen riman. Putken jälkeisen hypyn jälkeen Siiri kääntyi jostain syystä väärään suuntaan mutta ilman virheitä selvittiin siitä tilanteesta. Välistävedon jälkeisellä putkella Siiri meni väärään päähän putkea vaikka se pää oli paljon kauempana. Mutta videolta katsottuna oma kroppani ohjaa Siirin sinne joten täysin oma virhe. Myös muurin jälkeisellä putkella Siiri menee väärään päähän putkea. Muuri oli korkeampi kuin normaalisti ja Siiri ei todennäköisesti nähnyt sen takaa mitään ja painalsi suoraan ensimmäisenä näkyvään putken suuhun.

Agirata hylkääntyi kun lähdin liian aikaisin kaartamaan pituudella ja Siiri tuli puolestä välistä pois pituudelta. Se possu myös lähti ilman lupaa puomin kontaktilta ja A:lla se ei pystähtynyt ollenkaan. Sitten lähdettiin pois radalta. Siiri kävi näissä kisoissa ihan kamalan kuumana. Se oli aivan villinä kun lämmiteltiin ennen rataa, se haukkui, hyppi päin ja näykki ihan sekopäänä. Ei mikään ihme ettei radoista tullut mitään.

Tänään oltiin sitten Lohjalla kisaamassa kaksi agirataa. Oltiin viikonloppu mökillä ja Siiri oli ulkona riekkumassa monta tuntia kumpanakin päivänä. Toivoin siis ettei se kävisi kisoissa niin kamalan kuumana. No, ensimmäiselle radalle mentäessä se ainakin kävi sen verran kuumana että karkasi lähdöstä todella törkeästi. Vaikka käskytin sitä ihan kunnolla niin sieltä se vain pinkaisi radalle ihan oman mielensä mukaan. Voi että otti pattiin. Olisi varmaan pitänyt jättää rata suorittamatta mutta ei tullut siinä vaiheessa mieleen, lähdin vain automaattisesti suorittamaan rataa. Ja tottakai radan alku meni aivan päin mäntyä. Olin suunnitellun ohjaavani alun aivan erilailla mutta paniikkiratkaisuna keksin sitten jotain aivan muuta. Ihme kyllä selvittiin radan alusta ilman viheitä. Ensimmäinen virhe tuli kepeillä. Siiri sekosi rytmissä ja yksi keppiväli jäi pujottelematta. Olisiko johtunut siitä että keppien kohdalla on pari kuoppaa maton alla. Radan loppusuoralla jäin sen verran jälkeen että Siiri kiersi viimeisen hypyn toiselle puolelle ja hyppäsi sen takaisinpäin. Hylly siis viimeisellä esteellä.

Toisella radalla käskytin oikein kunnolla Siiriä pysymään paikalla. Ja paikalla pysyi hienosti, jes. Alku oli todella vaikea, ihan liian ahdas ja vaikea makseille. Komas hyppy piti mennä takaa mutta paikka olin niin ahdas ettei se onnistunut juuri kellään. Koira olisi pitänyt saada hidastamaan todella paljon toisen hypyn jälkeen että sen olisi saanut kolmanne hypyn taakse. Jälkiviisaana olisi pitänyt valita jokin ihan muu ohjausvaihtoehto. Vaikka olisi valinnut pidemmän ja hitaamman reitin niin olisi saattanut välttyä kuitenkin hyllyltä. Eli meille hylly heti kolmannella esteellä. Kepeillä Siiri meni väärästä välistä sisään ja lopussa vielä meni puomin sijaan putkeen. Yritin vekata puomia edeltävällä hypyllä että olisin saanut Siirin linjan puomille mutta se ei onnistunut.

Että tällaista. Ollaankohan me ikuisia kakkosluokkalaisia? No, onneksi kolmosiin nouseminen on tämän vuoden tavoite eli vielä on aikaa :). Kohta jäädään todennäköisesti juoksutauolle, saa nähdä ehditäänkö vielä yhdet kisat käymään parin viikon päästä ennen sitä.

Tämän viikon tiistai treeneissä oli tällainen rata. Ihan ok treenit oli. Saatiin hyviä onnistumisia aikaiseksi. Rata vaikutti paperilla kovin helpolta mutta sitä se ei kuitenkaan käytännössä ollut.

Rannikko 28.2.2012

Keskiviikkona käytiin Hyvinkäällä uimassa vakkariporukalla. Mukana menossa Iitu, Siiri, russelit Kipsu ja Grimma sekä heidän uusi pikkusisko bortsu-vauva Prime. Olihan kivaa, tytöt nauttivat sydämiensä kyllyydestä kun pääsivät polskimaan. Vielä ainakin pari kertaa pitää käydä kevään aikana.

Huomenna vietän vapaapäivää ja taidan sen kunniaksi trimmata Siirin kevät lookiin. Se alkaa olemaan aikamoinen turjake yli 4 kuukauden turkissaan.

Paino putoaa

2012-02-24T03:42:00.000-08:00

Meidät tytsyt ovat olleet laihiksella. Iitu jo vuoden verran ja Siiri puolisen vuotta. Ja tuloksia on tullut kummalekin. Iitun painonpudotuksessa on ollut haastata sillä jalka ja niskaleikkauksien jälkeen se on joutunut olemaan todella pienellä liikunnalla. Nythän Iitu on pystynyt liikkumaan normaalisti jo useita kuukausia mikä on helpottanut painonhallintaa todella paljon. Iitu painaa tällä hetkellä 20 kiloa eli siltä on tippunut viimeisen vuoden aikana 2,5 kiloa pois. Nyt se on niin napakassa kunnossa että oksat pois. Yhtään lisää ei tarvitse tiputtaa vaan nyt vain pidetään tämä paino. Siiriltäkin on lähtenyt pois 1,5 kiloa ja se painaa nyt 18,5 kg. Siiriltä voisi vielä nipistää pois sen puoli kiloa, uskoisin että 18 kg olisi sille ihan passeli paino. Siirin laihutta tai lihavuutta on vain kauhean vaikea arvioida kun sillä on niin iso ja löysä nahka. Tuntuu että sillä hyllyy aina jotain ylimääräistä kylkien päällä :). Kauhulla jo ajattelen Siirin sterilaation jälkeistä elämää. Se syö jo nyt tosi pieniä annoksia ja sterkkauksen jälkeen pitäisi vielä reilusti pienentää ruokamäärää. No, sitä mietitään sitten kun se on ajankohtaista.

KKK-kisat

2012-02-21T03:33:00.001-08:00

Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolme starttia Kirkkonummen kennelkerhon kisoissa Masalan lämpimässä kuplahallissa. Tultiin kisoihin suoraan mökiltä ja ajokeli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Matka kesti ikuisuuden ja auto jäi reissun aikana jumiin moneen kertaan. No, hengissä selvittiin kuitenkin kisoihin ja sieltä vielä kotiin. Oman jännityksen sai aikaan kuplahallin katon painuminen lumen painosta. Kun vielä yksi startti oli jäljellä, tuli kuulutus että nyt vedetään kisat vaudilla läpi että päästään nopeasti pois ja lupasivat antaa lahjakortin jos ei uskalla jäädä viimeiselle radalle. Päätettiin jäädä tekemään vielä viimeinen rata mutta kieltämättä pieni paniikki oli päällä ja kattoa tuli vilkuiltua vähän väliä. Mukavasti se katto olikin lurpallaan juuri radan yläpuolelta, hyi olkoon. Näitä kuplahallejahan on romahdellut lumen painosta ennenkin joten pikkasen pisti puntin tutisemaan. Mutta elävänä selvittiin ulos hallista :)

Ensimmäinen rata hyllytettiin heti toisella esteellä kun Siiri jätti renkaan tekemättä ja ehti jo seuraavalle hypylle. Radalla tuli myös yksi rima alas joten nollaa ei olisi tullut kuitenkaan. Ja vielä lopussa Siiri juoksi viimeisen esteen ohi. Sitä en viitsinyt edes alkaa korjaamaan. Koska hylly tuli heti alussa niin otin hyödyn irti ja seisotin Siiriä kontakteilla aika pitkään ja muutenkin joissain kohdin otin pientä riskiä normaalia enemmän.

Toinen rata oli myöskin agirata. Tällä radalla asiat meni nappiin ja tehtiin nolla. Meidän eka nolla kakkosista, jee!
Jostain syystä moni koira teki tällä radalla lentokeinun joten käskytin Siiriä keinulla aika voimakkaasti. Annoin tyhmyyksissäni ota käskyn heti kun Siirin etutassut osui keinulle ja se saa Siirin aina tekemään keinun hitaasti. Ja olihan siinä muitakin kohtia mitä olisi voinut tehdä vielä paremmin. Mutta nolla mikä nolla. Erityisen tyytyväinen olen A:n jälkeiseen ohjaukseen koska sain ajoitettua valssin niin että Siirin hyppy ei valunut vaan se meni mielestäni aika optimaalista linjaa pitkin. Ihanneaika oli 45 sek ja meidän aika oli -8,05 ja sijoitus 2. Voittaneen aika oli -8,70 eli aika lähellä oltiin.

Kolmas rata oli hyppäri. Otin Siiriä vastaan kahden hypyn takaa rintamasuunta kutakuinkin Siiriä päin. Tällaisella ohjauksella Siiri yleensä tiputtaa riman ja niin se teki nytkin. Heti ensimmäinen rima tuli alas ja sitten tuli alas vielä kolmannen hypyn rima. Sitten meni ohjauskuviotkin ihan läskiksi ja käännökset venyi. Keppien jälkeinen kuvio ei myöskään mennyt kovin sujuvasti kun aloin ohjaamaan ihan päin peetä. Eli tuloksena 10. Ihanneaika oli 39 sek ja meidän aika -3,29.

Mutta kivat kisat oli ja olen tyytyväinen että saatiin vihdoin nolla. Monta kertaa se on ollut niin lähellä. Ensi lauantaina kisataan Ojangon hallilla. Luvassa olisi Savikon Sepon agi ja hyppäri radat.

Tiistaitreenit

2012-02-15T05:36:00.000-08:00

Viime ja tämän viikon ohjatut treenit on menneet jotenkin penkin alle. Tai siis ollaan kyllä saatu radat tehtyä ihan ok mutta silti on jäänyt sellainen olo ettei me osata yhtään mitään. Kun se ei riitä että saan Siirin menemään esteet oikeassa järjestyksessä ja saadaan rata vedettyä läpi. Kun sen pitäisi mennä sujuvasti, nopeasti ja tiukasti. Ja se ei mene. Ja sitten kun vielä katsoo kun ryhmän muut 3-luokan koirakot menevät niin hienosti ja kääntyvät kuin kuminauhat niin iskee epätoivo. Siiri on kuin rautakanki niihin verrattuna. Mutta parhaansa se pieni aina tekee ja into on kova. Eikä omassa ohjauksessanikaan ole aina kehumista. Mutta kait ne treenit taas jossain vaiheessa tuntuu onnistuneeltakin. Jos mietin asiaa positiiviselta kannalta niin ollaan kyllä kehitytty tämän talven aikana ihan huimasti kiitos Timon ja Nina treenien. Useinmiten treeneistä on jäänyt todella hyvä mieli ja onnistumisen tunne.

Viikon takainen Timon rata oli tällainen:

Rannikko 7.2.2012

Ja eilinen Ninan rata:

Manner 14.2.2012

Muruset :)

Ojangosta HYL ja vaihteeksi myös tulos

2012-02-04T13:46:00.000-08:00

Kisaputki jatkuu ja tänään kirmailtiin kaksi agirataa Ojangon hallilla.

Ensimmäisellä radalla Siiri pieni sikapossu karkasi lähdöstä. Onneksi yksi tuttu oli radalla töissä ja huusi että nyt se tulee jo. Alussa ei onneksi ollut ihmeempiä kommervenkkejä joten karkaaminen ei aiheuttanut virheitä. Pohdin rataantutustumisessa pitkään että vienkö Siirin kepeille valssaamalla vai takaaleikaten. Päädyin takaaleikkauseen koska siitä meillä on enemmän kokemusta. No niinhän siinä kävi että Siiri bongasikin toisessa suunnassa olevan hypyn kun piti mennä kepeille. Valssaamalla olisin todennäköisesti saanut Siirin kääntymään oikeaan suuntaan paremmin. Jälkiviisaus on paras viisaus. A:lla Siiri teki hienon kontaktin mutta lähti pois ilman lupaa ja sen takia loppurata meni niin kuin meni. Muuten rata meni kivasti oli kovin sujuvan tuntuinen.

Toiselle radalle mennessä varmistelin että Siiri pysyy lähdössä ja niin se myös pysyi. Kepeille mennessä tuli ensimmäinen virhe kun Siiri meni väärästä välistä sisään. Todennäköisesti aiheutin sen omalla ohjaamisellani. Toinen virhe tuli kun sijoittauduin väärin A.ta edeltävälle hypylle eikä Siiri saanut hyvää linjaa hypylle ja rima tuli alas. A.n kontaktilla annoin varuiksi ota käskyn kahteen kertaan että Siiri varmasti pysyy siellä kunnes saa luvan lähetä ja hienosti se toimikin. Vaikka yksi käsky pitäisi kyllä riittää!!! Tältä radalta tuloksena siis 10 ja aikakin jäi miinukselle reilut 7 sekuntia vaikka keppien korjaamiseen tuhraantui aikaa. Oikein hyvä fiilis jäi tästä radasta ja itseäni voin syyttää niistä kahdesta virheestä mitä tuli. Siiri oli hieno.

Nollien metsästys siis jatkuu taas parin viikon päästä. Ensi viikonloppu meneekin oman seuran kisoissa töissä ja siellä en aio itse kisata. Huomenna aamupäivällä jos ei ole ihan kaamea pakkanen niin mennään porugeesiporukassa koirametsään ulkoilemaan. Toivotaan että miinuslukemat on siedettävät ja päästään metsään kamujen kanssa. Ja Iitu tulee myös mukaan, hyvin vatetettuna tietenkin.

Iitusta puheenollen sairaskertomus jakuu. Iitu on toipunut hampaiden poistosta hienosti ja sen suhteen kaik ok. Mutta hampaiden poiston yhteydessä lääkäri kiinnitti huomiota Iitun hitaaseen pulssiin jo hereillä ollessa. Ja nukutuksessa verenpaine ei ollut meinannut pysyä tarpeeksi korkealla. Lääkäri suositteli silloin että Iitulta otettaisiin kilpirauhasarvot koska kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa tuota epänormaalin hidasta pulssia. Tällä viikolla tuli ilmoitus että Iitu on rajatapaus eli kilppariarvot ovat normaalin alarajalla ja että pitäisi tehdä kontrollitesti kahden kuukauden kuluttua. Eli toistaiseksi ei toimenpiteitä mutta pitää seurata tilannetta.

Tuplahylly Lohjalta

2012-01-31T12:59:00.000-08:00

Sunnuntaina kisattiin Lohjalla ja otettiin hylly kummaltakin radalta. Viitasen Anne oli järjestänyt meille oikein kunnolla haastetta. Aikaisemmat kakkosten radat ovat olleet todella helppoja, jopa liian helppoja mielestäni. Nyt saatiin sitten haastetta kerrakseen. Radat oli haastavia muillekin kuin meille sillä tuloksia ei juuri tullut. 1-2 tulosta per luokka tuli kummallakin radalla ja loput hyllyjä.

Ansimmäisenä oli agirata. Olin jo tyytyväisenä hakemassa Siiriä kun kuulutettiin uuteen rataantutustumiseen. Tuomari oli muuttanut makseille pituuden jälkeisen hypyn takaakierroksi ja sen jälkeinen putki suoritettiin eri päin mutta numerokylttejä ei oltu muistettu muuttaa joten olimme tutustuneet rataan väärin. Siispä mennimme uudelleen tutustumaan rataan.
Päästiin vihdoin radalle ja hylly tuli heti alkumetreillä kun Siiri säntäsi A:lle selkäni takaa vaikka puomille oli määrä mennä. Puomilla otin hyvän etumatkan että ehdin ohjaamaan takaakiertoa paremmin mutta silti takaakierto meni ihan säätämiseksi. Sitten lensi muurin palikat, poispäin käännös keppejä edeltävällä hypyllä meni pyörimiseksi ja myös kepeillä tuli virhe. Lopussa vielä hyllytettiin uudelleen kun olin ohjaukseni kanssa myöhässä ja Siiri valitsi oman reitin. Eli yhteenvetona voisi sanoa että rata oli yhtä kaaosta alusta loppuun.

Turha kai sitä on kainostella, laitetaan video esille. Suorituksemme laadun lisäksi videon laatu on aika kehno sillä se on kuvattu vanhalla tavallisella digikameralla sillä oikea videokamera ei ole edelleenkään toimintakunnossa.

Hyppärillä olin koko ajan myöhässä ja kaikki valssit venyi kovin pitkiksi sen takia. Varsinkin keppien jälkeinen kuvio olisi pitänyt ehtiä ohjaamaan paljon tiukemmin. Muurin jälkeisellä hypyllä tuli rima alas ja pituuden jälkeinen käännös ei ollut tarpeeksi tiukka joten Siiri käväisi pussin kankaalla ja siitä sitten hylly napsahti.

Tänään jäi treenit väliin koska on niin pirun kylmä eikä huvittanut lähteä kylmään halliin jäätymään. Tällainen Ninan rata olisi ollut tänään. Olisi saanut taas juosta ja lujaa.

Manner 31.1.2012

Harvahammas Iitu

2012-01-26T01:12:00.000-08:00

Olen jo jonkin aikaa pistänyt merkille että Iitun hampaat on todella kuluneet näköiset ja sen suu on myös haissut aivan järkyttävän pahalta. Varasin muutama viikko sitten Iitulle ajan täydelliseen hampaiden tarkistukseen ja putsaukseen. Eilen sitten vein Iitun aamulla ennen töitä Apexiin minne neiti jäi koko päivän ajaksi hoitoon. Puolen päivän jälkeen sain soiton lääkäristä että Iitun hampaat todella olivat huonossa jamassa. Tutkimusten ja röntgenkuvien perusteella Iitulta oli jouduttu poistamaan kaikkiaan viisi hammasta mitkä olivat niin pahasti murtuneet ettei niitä voitu enää säästää. Kaikissa rikkinäisissä hampaissa oli jo yhteys juurikanavaan ja yhden hampaan juuressa oli ollut mätäpaise. Se varmaan selittää sen järkyttävän hajun Iitun suussa. Onneksi tajusin viedä Iitun lääkäriin, raukalla on varmaan ollut särkyjäkin jo jonkin aikaa. Olisi pitänyt jo aikaisemmin ymmärtää asian laita.

Iituhan on ollut aina staffimaiseen tyyliin erittäin innokas käyttämään hampaitaan. Se on kantanut ja pureskellut isoja puupöllejä ja myös rakastaa yli kaiken aitojen luiden kaluamista. Nyt täytyy näitä touhuja alkaa rajoittamaan. Kovia luita saa antaa vain harvoin ja enemmän pehmeitä nahkaluita. Itse olen aina luullut että luitten syönti pitää hampaat hyvänä mutta hammaslääkärin mukaan juuri aidot kovat luut aiheuttavat erittäin paljon murtumia ja vaurioita hampaisiin.

Nyt sitten Iitu popsii pari viikkoa vain pehmeää ruokaa ja syö kipulääkkeitä ja antibiootteja. Myös hampaiden huuhtelu pitää hoitaa aamuin ja illoin. Ja viikon päästä pitää aloittaa päivittäinen hampaiden harjaus. Ja kuulemma vuosittain pitäisi käyttää Iitu tarkistuksessa koska Iitulle jäi vielä muutama huonokuntoinen hammas joiden tilannetta pitää seurata. Mm. alakulmurit on erittäin kuluneet mutta ei onneksi vielä niin huonot että ne olisi pitänyt poistaa. Voi raasua! Mutta pääasia että purukalusto on nyt hoidettu kuntoon.

Reenilöt

2012-01-25T04:35:00.000-08:00

Maanantain vapaatreeneissä otettiin vaan pientä pätkää ja yksittäisiä esteitä. Tarkoituksena oli lähinnä treenata kohtia mitkä meni viikonlopun kisoissa pieleen.

Eilisissä tiistaitreeneissä teimme tällaista rataa.

Ninan piti olla kouluttamassa mutta hän olikin tullut yllättäen kipeäksi eikä ollut ehtinyt näin nopealla aikataululla edes saamaan tuuraajaa meille. Joten treenattiin siis ilman kouluttajaa. Ensin ajattelin ettei hommasta tule mitään kun ei ole koutsi neuvomassa mutta hyvinhän tuon radan sai vedettyä ihan omin nokkineenkin. Kakkonen tehtiin ihan takaakierrolla ja niistolla. Nelosputkelta vitosputkelle lähetin Siirin niin että olin itse koko ajan keppien oikealla puolella. Juoksin keppien alkuun ja siitä pakkovalssilla ohjasin kepeille. Siirille tämä oli uusi juttu ja pari kertaa se meni toisesta välistä kepeille. Siiri ei ole tottunut että sählään käsineni niin lähellä keppejä. Mutta parin yrityksen jälkeen toimi hienosti. A:n (9. este) jälkeisen hypyn ohjasin takaakiertopersjättönä ja sitten 11 taas niistolla. 13 ja 14 hypyllä jätin Siirin itsenäisesti tekemään (en vieläkään meinaa uskoa miten mahtavan itsenäisesti se osaa toimia ja lukea ohjausta tällaisissa kohdissa) ja sain hyvän etumatkan ohjaamaan 16 putkeen. Siltikin jouduttiin hinkkaamaan moneen kertaan että sain Siirin jouhevasti putkeen eikä puomille tai 11 hypylle. Loppupätkässä ei ollutkaan mitään ihmeempää. Siiri oli aivan läkähdyksissään treenien lopuksi ja niin olin minäkin. Sen verran sai pistää tossua toisen eteen. Hyvä mieli jäi eilisistä treeneistä.

Vuokkoset areenan avajaiskisat

2012-01-22T12:23:00.000-08:00

Kahden kuukauden kisatauko päättyi eilen kun kisattiin uuden Ojangon hallin avajaiskisoissa. Halli oli oikein mukava, iso, lämmin ja pohjakin tuntui hyvältä. Ei ainakaan ollut tippaakaan liukas mikä on pääasia. Ja mikä ihaninta, halli on vain 5 minuutin ajomatkan päässä. Kyllä kelpaa nyt käydä siellä kisailemassa.

Tuomarina oli Kari Jalonen joka oli laatinut kovin helpot 2-luokan radat meille.
Ensimmäisenä oli vuorossa hyppäri miltä saimme 10 ratavirhettä ja pari sekuntia yliaikaa. Siiri haki kepeille väärin ja ohitti yhden hypyn. Keppivirheen pistän Siirin piikkiin ja hypyn ohituksen omaan piikkiini. Myös kaikki käännöset valui kovin pitkiksi.

Kiitos Sinin, meillä on radat videoituna. Hypäri löytyy tämän linkin takaa.

http://www.youtube.com/watch?v=68y8hcio_B4&feature=youtu.be

Toisena ratana oli agirata. Heti toisella hypyllä tippui rima ja sitten A:n jälkeisen hypyn jälkeen Siiri lähti omille teilleen mutta tuli kuitenkin lopulta oikealle radalle ja vältyttiin hyllyltä tässä kohtaa. Hylly tuli kuitenkin seuraavalla putkellä kun todella huonon ohjaukseni ansiosta Siiri meni väärään päähän putkea vaikka oikea pää oli ihan tyrkyllä. Loppurata menikin todella hienosti ja kontaktitkin toimivat oikein hyvin.

Agiradan video täällä:

http://www.youtube.com/watch?v=h0mw9z5zv8w&feature=youtu.be

Ensi sunnuntaina kisaamme Lohjalla ja parin viikon päästä taas Ojangossa. Tarkoituksena on kisata seuraavan parin kuukauden aikana ahkerasti koska ollaan viime kuukaudet oltu niin laiskoja kisailijoita. Sitten tuleekin taas juoksutauko. Siirin kanssa on kyllä niin superhauskaa kisata. Tulee aina niin hyvä mieli kun toinen on niin tohkeissaan. Tuloksilla ei siinä vaiheessa ole niin väliä. Parempaa agilitykaveria ei voisi toivoa.

Ei päästy treenaamaan

2012-01-18T03:16:00.000-08:00

Iltapalaverin takia työpäivä venyi eikä ehditty eilen treeneihin. Harmitti kovin perua treenit kun motivaatiokin olisi nyt kohdillaan.
Porvoon kisat jäi väliin koska lähdettiinkin viettämään viikonloppua maaseudun rauhaan. Mutta tämän viikon lauantaina mennään kisailemaan Ojangon uuteen halliin.

Tällainen rata meillä olisi ollut eilen treeneissä.

Manner 17.1.2012

Tiistain treenit

2012-01-12T05:25:00.000-08:00

Tiistaina treenattiin jälleen Rannikon ohjauksessa. Radalla ei ollut tällä kertaa vääntöä ja kieputusta ja hankalia ohjaustekniikoita vaan teemana oli tehdä vauhdikasta rataa mutta muistaa silti pitää tarkka ohjaus yllä. Hyvä teema. Itsellä ainakin ohjaus unohtuu herkästi siinä vaiheessa kun pitää oikeasti juosta täysillä.
Haasteita aiheutti suora putki tai lähinnä sitä edeltävä ja sen jälkeinen ohjaaminen. Ensimmäinen tenkkapoo tuli 6 putken jälkeen koska en ehinyt millään ohjaamaan Siiriä seuraaville esteille.Parilla yrityksellä saatiin onnistunut suoritus kun lähetin Siirin edelläni menemään 4 hypylle ja jätin sen suorittamaan itsenäisesti 5 hyppylle takaakiertoa. Sain todella hyvän etumatkan 6 putkelle ja ehdin ohjaamaan seuraavat hypyt paremmin. Seuraava probleema tuli 20 putken jälkeen kun juoksin henkeni edestä ettei Siiri ehdi edelleni ja ohjasin huonosti 21 hypylle takaaleikkauksen. Persjättöä siihen ei ehtinyt tekemään millään. Tätä kohtaa jouduttiin hinkkaamaan aika kauan että se saatiin onnistumaan. Kun otettiin pelkän putken kautta niin onnistui mutta kun otettiin vähän enemmän vauhtia niin oli kovin vaikeaa saada onnistumaan vaan Siiri haki koko ajan 4 hypyn. Muut kohdat radasta olikin sitten ihan lastenleikkiä. Enpä ole taas vähään aikaan juossut noin kovin. Tällä radalla sai pinkoa ihan kunnolla niin että hiki virtasi ja keuhkot menasi tulla pihalle. Ja myös jalkalihakset ovat olleet mukavan kipeinä viimeiset pari päivää. Että käy se agility kuntoilusta myös ohjaajalle.

Ai niin, tein jokin aika sitten blogin yläreunaan omat sivut Iitulle ja Siirille. Sieltä löytyy pienet esittelyt tytöistä.

Rannikko 10.1.2012

Uusi vuosi ja vihdoin talvi

2012-01-07T11:07:00.000-08:00

Viime vuoden loppu meni täysin laiskotellessa. Treenimotivaatio oli täysin nollissa ja pidettiin sen takia kolmen viikon tauko treeneistä. Ankealla säällä oli todennäköisesti jotain tekemistä motivaatiopulan kanssa. Mutta nyt on uusi vuosi ja toivottavasti myös uusi motivaatio käydä treeneissä. Lenkkeilty ollaan toki normaalisti ja ollaan myös käyty ahkerasti uimassa sekä Hyvinkäällä että Helsingin uudessa koirauimalassa. Helsingin halliin meillä on ihanan lyhyt matka, vain 10 min ajomatka. Harmi vain että ovat tehneet sinne niin pienet altaat. Itse tykkään enemmän Hyvinkään isosta altaasta.

Siiri on toipunut kutakuinkin ennalleen valeraskaudesta. Iitun vikittely ja muu sekopäisyys on loppunut. Mitä nyt joskus innostuessa pitää edelleen yrittää kiivetä selkään. Ja nyt maistuu taas leikit koirakamujenkin kanssa kun ei enää masenna. Seuraavia juoksuja odotellaan maaliskuun puolessa välissä joten ehtiihän tässä ruhtinaalliset pari kuukautta elelemään normaalin koiran kanssa, sitten alkaa taas uusi kierros :(. Pitäisi tehdä se päätös streriloinnista mutta kun ei ole pakottavaa pakkoa niin tuntuu ettei koskaan ole sopiva hetki. Ja pelottaakin se iso leikkaus aika lailla.

Olen ilmoittanut Siirin pitkästä aikaa myös kisoihin. Porvooseen, uuteen Ojangon halliin ja Lohjalle. Meillä onkin ollut nyt aika pitkä tauko kisailusta joten ihan kiva taas päästä kisoihin. Jos pitäisi tämän vuoden tavoitteena nousta kolmosiin. Saapi nähdä miten käy.

Iitulle olen varannut parin viikon päähän ajan hammaslääkärille koska Iitun hampaat näyttää kovin kuluneelta ja myös hammaskiveä on tullut. Iitulle tehdään nukutuksessaa täydellinen purukaluston tarkistus ja puhdistus. Toivottavasti ei tule isompaa hammasremonttia koska jo pelkkä tarkistus ja puhdistus maksaa maltaita.

Tänään oltiin Siirin kanssa portugeesitreffeillä ja osanottajia oli ennätysmäärä. Siltamäen koirapuistoon kokoontui yli 30 portugeesia omistajineen. Ihan mahtavaa. Tosin Siirin osalta treffit meni taas vähän nuin ja näin kun kaikki urokset olivat taas ihan hulluna sen kimpussa. Kaikki muut nartut saivat olla ihan rauhassa ja jokikinen poika hääräsi Siirin kimpussa. Tässä taas yksi hyvä syy steriloida tuo neiti. Jospa sen jälkeen saisi olla pojilta rauhassa. Megatreffeistä ei ole kuvia mutta eilen tuli otettua muutama loppiais kuva ja tänä aamuna oli myös pakko ottaa aamulenkille kamera mukaan koska yön aikana oli tullut talvi. Lunta oli tullut ihan kunnolla ja pakkastakin on ollut muutama aste koko päivän. Tätä onkin odotettu kuin kuuta nousevaa.

Tytsyt loppaisenna aamulenkillä

Keppihommia

Lenkin jälkeen on kiva ottaa rennosti.

Tänään aamulla ulkoiltiin talvimaisemissa

Iitulla on vilu

Riehuntaa

Kotiovella

Luminaama

Ratapiirros pläjäys

2012-01-05T06:30:00.000-08:00

Pitää ruveta jatkossa laittamaan tiistai treenien ratapiirrokset säännöllisesti tänne blogiin esille jotta ovat sitten helposti saatavilla myöhemmin. Tiistai treeneissä loka-huhtikuun ajan meitä kouluttaa Timo Rannikko ja Nina Manner vuoro viikoin. Treenit ovat olleen haastavia mutta hyviä ja olen tykännyt kovasti kummastakin koutsista. Pläjäytän tähän nyt kaikki radat mitä ollaan tähän mennessä treenattu ilman sen kummempia selityksiä. Klikkaamalla nuo piirrokset saa isommaksi jos jotakuta kiinnostaa katsella.

Manner 11.10.2011

Ida Vakkuri (tuuraaja) 18.10.2011

Manner 25.10.2011

Rannikko 1.11.2011

Manner 8.11.2011

Rannikko 15.11.2011

Rannikko 22.11.2011

Manner 29.11.2011

Rannikko 6.12.2011

Manner 13.12.2011

20.12.2011

27.12.2011

Rannikko 3.1.2012

Pimeää syksyä vietellen

2011-12-07T09:53:00.000-08:00

Onpas ollut kovin pimeä ja sateinen loppusyksy meillä, voi masennus. Kummasti se piristi kun saatiin eilen muutama aste pakkasta ja pieni valkoinen peite maahan. Tosin siitä ei enää paljoa ole jäljellä. Toivottavasti saadaan ihan oikea talvi lumineen ja pakkasineen mahdollisimman pian.

Siiri sai reilu kuukausi sitten uuden kampauksen, toisin sanoen siitä tuli kalju. Karvapehkon alta kuoriutui oikein suloinen harmaa neitokainen. Ja on kyllä ollut niin helppoa, ei takkuja eikä tonneittain hiekkaa ja roskia lattioilla. Nyt ei onneksi tarvitse enää pakkopitää turkkia näyttelyiden takia. Vaikka onhan leijona ihan mielettömän kaunis mutta nyt helppous ja käytännöllisyys vei voiton.

Siiristä pitää vielä mainita että sillä viiraa todella pahasti tällä hetkellä. Valeraskaus taitaa olla huipussaan ja neiti käyttäytyy ihan sekopäisesti. Siiri vainoaa Iitua ihan jatkuvasti. Nuolee korvia, niskaa ja joka paikkaa, vinkuu, liehittelee ja nylkyttää minkä kerkeää. Ja Iitu ei sano mitään. Koko ajan saa olla itse komentamassa. Siiri tekee myös kovasti petiä joka paikkaan, kai se raukka luulee kohta synnyttävänsä tai jotain. Ensimmäistä kertaa Siiri on näin sekaisin mennyt, aikaisemmat valeraskaudet on huomannut vain rauhoittumisesta ja nisien turpoamisesta. Kait se täytyy vaan alkaa suunnittelemaan sitä sterilointia.

Marraskuun alussa käytiin perheporukalla Kanarian reissulla. Kepolla tosin ei ollut lomaa joten hän jäi kotiin pyörittämään koira-arkea. Viikon verran nautittiin auringosta ja lämmöstä Inglésissä. Oli erittäin mukava reissu.

Pari viikkoa sitten oltiin Siirin kanssa Hyvinkäällä kisailemassa. Saviojan Anne oli tuomarina ja radat oli taasen kovin helpon oloiset. Nollia ei silti tullut vaan ensimmäiseltä radalta HYL ja toiselta 10 (kaksi rimaa). Ensimmäisen radan jätin kesken kun Siiri lähti A:n kontaktilta ilman lupaa. Tosin hylly oli alla jo ennen sitä. Myöskään toinen rata ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Heti alku lähti huonosti kun Siiri lähti tekemään ihme haahuilukierrosta kun käännös pituudella venyi niin pitkäksi. Sen lisäksi Siiri liukasteli kummallakin radalla todella inhottavan näköisesti usealla hypyllä. Tuo hallin pohja on niin petollisen liukas että seuraavan viikonlopun kisat jätin suosiolla väliin. Ja lopputalven kisat kisataan kyllä jossain ihan muualla kuin Hyvinkäällä. Kisataukoa tuleekin nyt pari kuukautta kun seuraavan kerran kisataan vasta tammikuussa.
Tässä Siirin Hyvinkään radat, kiitos Päiville kuvaamisesta.
http://www.youtube.com/watch?v=cdgD0FY12ec

En ole muistanut vähään aikaan kirjoitella kuulumisia Iitusta. Iitu nimittäin voi erinomaisesti nykyään. Sen jalka on todella hyvässä kunnossa ja se pystyy lenkkeilemään pitkiä lenkkejä ja elämään täysin normaalia elämää. Ja pieninä varovaisina annoksina se saa silloin tällöin riekkua pallon ja pöllien kanssa. Onpa Iitu aina silloin tällöin agilitytreeneissäkin mukana ja saa tehdä vähän putkea ja hyppyä matalilla rimoilla. Ihan vain sen verran että sille tulee hyvä mieli. Arthro Balans Plussaa ja Nutrolinin seinioria menee päivittäin mutta kipulääkettä Iitu ei ole tarvinnut kesän jälkeen kertaakaan. Ja myös niska vaikuttaa olevan kunnossa, ainakaan mitään oireita ei ole ilmennyt. Ihan mahtavaa.

Kakkosten korkkaus

2011-10-24T03:53:00.000-07:00

Eilen kisattiin Kirkkonummella ihka ensimmäiset kakkosten kisat. Saviojan Anne oli laatinut kaksi agirataa mitkä ei mielestäni olleet kovinkaan paljon vaikeampia kuin ykkösten radat. Muutamia kinkkisempiäkin kohtia toki oli mutta radat oli ihan tehtävissä ja ihan suht helposti niistä olisi nollatkin saanut jos kaikki olisi mennyt putkeen. Mutta ihanneajat sitten olivatkin todella tiukat. Ensimmäisellä radalla 42 sek ja toisella 44 sek. Yliaika nollia nähtiin näissä kisoissa yllin kyllin ja aliaika nollia vain muutama, varsinkin tuolla tiukemman ihanneajan radalla.

Meille siis ensimmäiseltä radalta omien idioottimaisten ja täysin alkeistason ohjausvirheiden takia 10 ratavirhepistettä ja viitisen sekuntia yliaikaa. Siiri, joka normaalisti on hyvin estevarma ja suorittaa kaikki edessään olevat esteet, eikä todellakaan normaalisti ohittele esteitä, otti nyt kiellon kahdelta hypyltä. Jäi itselle vähän kökkö fiilis tästä radasta.

Toinen rata hyllytettiin heti kolmannella esteellä kun neiti pinkaisi putken väärään päähän. Taas saa kyllä katsoa peiliin kun hakee tähän syyllistä. Tsempattiin kuitenkin rata loppuun tosi meiningillä, eipähän ollut enää suorituspaineita. Ja hieno rata olikin, jäi ihan äly hyvä fiilis tuosta toisesta radasta. Siiri veti ihan täysillä ja suunnittelemani ohjauskuviot toimivat hyvin. Eli voi siis sanoa että hyvä hylly :)

Videokamera ei toimi vieläkään jotenka todistusaineistoa kisoista ei ole olemassa. Pitäisi sekin romu saada jossain vaiheessa kuntoon.

Suunnittelin että seuraavan kerran kisattaisiin 19.11. Hyvinkäällä.

Terveysjuttuja sun muuta

2011-09-28T06:18:00.000-07:00

Siiri kävi kasvattajan järjestämässä kimppa luustokuvauksessa viime viikon tiistaina. Kyynärät näyttivät priimalta mutta lonkat olivat löysänlaiset. Lääkäri arveli C tai D lonkkia. Tänään tuli Kennelliitosta lausunto ja tulos on valitettavasti D/D. Eli ei kovin hyviä uutisia tällä rintamalla. Tulos harmittaa mutta eihän sille mitään mahda. Ketuttaa vaan kun käy niin huono tuuri näiden koirien terveysjuttujen kanssa. Ensimmäinen koirani, lapsuuden kodin kultsu poika, kärsi koko ikänsä pahoista jalkavaivoista, Poju kuoli parhaassa iässä, Iitu on hajalla sieltä täältä ja tuolta ja nyt vielä Siirin lonkat on mitä on. Kai se on sitten liikaa pyydetty että saisi edes yhden terveen koiran. Mutta hyviä uutisia oli onneksi sen suhteen että Siirin lonkat olivat erittäin siistit ja puhtaat eli mitään nivelrikko tai muita muutoksia ei ollut. Eli tuo tulos johtuu ainoastaan löysyydestä. Tokihan löysään lonkkaan tulee herkemmin nivelrikkoa iän myötä eli siihen pitää varautua. Aiotaan kuitenkin jatkaa Siirin kanssa normaali elämää ja harrastuksia mutta pitää vain tarkkailla tilannetta nyt hieman eri tavalla. Paino pitää pitää kurissa ja lihaskunto hyvänä. Alan varmaan myös syöttää Siirille jotain nivelille tarkoitettua lisäravinnetta mitä Iitukin saan. Nutrolinin senioria meillä syö jo nyt kumpikin. Uudet kuvat haluan ottaa viimeistään parin vuoden kuluttua ja katsoa miltä lonksuttimet näyttää. Jos sinne alkaa kehittymään jonkinlaisia muutoksia niin sitten pitää varmasti jättää fyysisesti rankat harrastukset. Mutta niinkuin elänlääkärikin sanoi niin tämä nivelhommat on niin yksilöllisiä sen suhteen kehittyykö rikkoa vai ei ja oireileeko koira sitä vai ei. Sen näkee sitten ajan kanssa.

Tuli vihdoin otettua myös Oma Koira palvelu käyttöön. Sieltä saikin tosi kätsästi jätettyä valionarvohakemuksen ja myös tuon kyynärä- ja lonkkalausunnon sai viikossa sitä kautta eli erittäin nopeaa ja helppoa. Sain myös vihdoin sitä kautta merkittyä Pojun kuolleeksi. On pitänyt se jo pitkään tehdä mutta aina se on vaan jäänyt.

Harrastusrintamalla ollaan taas vaihteeksi tauolla. Siiri aloitti reilu viikko sitten juoksut joten vielä pari viikkoa ollaan pois harrasteluista. Sitten alkaakin pitkästä aikaa säännölliset ohjatut treenit ja vapaatreenit. Heinäkuun puolenvälin jälkeen ei ollakaan oltu ohjatuissa treeneissä ja vapaatreeneissäkin vain muutaman hassun kerran. Lokakuun lopulle kaavailin meille ekoja kakkosten kisoja. Kirkkonummelle tai Hyvinkäälle 23.10. pitäisi laittaa ilmot. Jännittävää.

Olen kovasti miettinyt mitä teen Siirin karvoille nyt kun meidän näyttelyt on näytelty. Toisaalta himottaisi ihan kamalasti ajella tytsy nakuksi mutta toisaalta en millään raaskisi tehdä sitä. Siiri on niin älyttömän suloinen pitkässä turkissaan mutta toisaalta lyhyt look houkuttaisi myös. Siirin turkki vaan on mennyt ihan kamalaksi ja se on osasyy miksi mietin ajelemista. Turkki on mennyt jännästi neliväriseksi. Ensin juuressa on pari settiä tummanharmaata höttöä, sen jälkeen muutama sentti vaaleanharmaata höttöä, jonka jälkeen on muutama sentti ruskeaa höttöä ja vasta latvassa on sitten muutama sentti kunnollista kiiltävää, karkeaa ja mustaa karvaa, joskin senkin joukossa on sitten runsaasti harmaita jouhia. Etuosassa karva on hyvän väristä ja laatuista mutta koko selkä ja kyljet on tuota nelivärihöttöä. Saapi nähdä mihin päädyn :)

Hieno viikonloppu

2011-09-18T03:42:00.000-07:00

Paistaa se aurinko joskus risukasaankin :)

Siiri kävi eilen Hyvinkään ryhmiksessä ollen VSP ja sai myös kolmennen SERTINSÄ. Neiti on nyt siis tuore FI MVA. Narttuja oli kaksi, Siiri avoimessa luokassa ja lisäksi nuorten luokassa oli Siiriä pari kuukautta nuorempi ruskea Friida tyttö joka sai ERI:n muttei SA:ta. Jännityksellä menimme kehään odottamaan arviota. Tuomari tykkäsi että Siiri on ERI:n ja SA:n arvoinen ja näin se odotettu ja toivottu sertiruusuke ojennettiin käteeni. Oli aika mukava fiilis. ROP-kehässä meillä ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa sillä vastassa oli taas komea Rico poika joka oli ansaitusti ROP ja Siiri VSP. Potugeesikehän jälkeen alkoikin heti sataa joten juostiin äkkiä autoon ja poseerauskuvat jäi näyttelypaikalla ottamatta. Ne otettiin sitten kotipihalla myöhemmin.

Tässä vielä Rune Fagerströmin arvostelu Siiristä:

AVO ERI/1 SA PN1 VSP SERT > FI MVA

2-vuotias narttu. Hyvä koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Kaunis, hyvänmallinen pää jossa oikea vahvuus. Hyvä ilme. Vahva kaula. Sopiva runko. Hieman pitkä lanneosa. Erinomainen luusto. Hyvä karva. Liikkuu hyvin. Oikea hännänkanto. Hyvin esitetty.

Tänään oli sitten vuoro lähteä agilitykisoihin Ojankoon. Olin tosi viime tipassa paikalla, enää muutama medi koirakko oli jäljellä ennen makseja joten tuli hieman kiirus saada itsemme valmiiksi. Siirin kanssa oltiin starttaamassa jo kolmantena joten tuli melkein pieni paniikinpoikanen. Mutta ehkä se oli hyväkin etten ehtinyt liikaa miettimään ja odottamaan koska ensimmäinen rata meni hienosti. Siiri teki puhtaan radan, sai kolmannen LUVA nollan, SERTIN ja menolipun kakkosiin. Aika jäi miinukselle -12,92 sekuntia ja sillä sijoituimme luokan toiseksi. Radalta tulikin vain kolme nollatulosta. Palkintopallkilla oltiin kahden bortsun välissä. Harmi että videokamera on rikki eikä nousurata ole videolla. Kakkosten kisa olisi ollut iltapäivällä mutta meillä oli jo muuta menoa sovittuna joten otin lahjakortin ja kokeillaan kakkosia sitten myöemmin. Muutamaan viikkoon ei ehditä kisaamaan mutta lokakuun lopulla varmasti päästään korkkaamaan kakkoset ellei neiti päätä aloittaa juoksuja juuri silloin.

Iltapäivällä on luvassa vielä portugeesien puistotreffit joten viskettä ja vilinää ja mukavaa ohjelmaa on luvassa vielä loppupäivällekin. Olipa mukava viikonloppu.

Missikisoja ja agilitykisoja

2011-09-11T05:19:00.000-07:00

Siiri piipahti eilen Porvoossa kaikkien rotujen kansallisessa näyttelyssä. Portugeesikehä oli kovin narttupainotteinen. Narttuja oli 7 ja uroksia vain 2 eli kilpakumppaneita meillä riitti. Junnunarttuja oli kaksi, avoimen luokan narttuja oli kolme, yksi valio ja yksi veteraani. Tuomarina oli ruotsalainen Björn Einarsve joka antoi Siirille ERI:n ja sijoitti luokan toiseksi. Tuomari kertoi suullisesti että SA jäi saamatta sen takia koska Siirin pitäisi olla hieman korkeampi. Eli viimeisen sertin metsästys jatkuu edelleenkin.
Arvostelu oli kuitenkin hyvä ja siihen olen tyytyväinen:

AVO ERI/2
Erinomaista tyyppiä oleva narttu. Feminiininen ja hyvin tasapainoinen pää. Voimakkaat leuat. Lyhyt kaula.
Hyvä runko, hyvät mittasuhteet. Hyvät etukulmaukset, hieman ahtaat polvikulmaukset. Liikku hyvin edestä ja takaa. Liikkestä puuttuu kuitenkin tehoa ja työntöä takaliikkeistä.

Tänään vaihdettiin misseily liitelyyn ja lähdettiin kisaamaan kahden kuukauden kisatauon jälkeen. Olipa todella aurinkoinen ja lämmin kisasää vaikka olin suunnitellut että tähän aikaan vuodesta saadaan jo kisata viileässä säässä. Siirillä olikin melkoisen kuuma turkissaan.

Ensimmäinen rata meni täysin reisille. Aivan järkyttävää säätämistä. Ongelmat alkoivat kepeillä. Siiri on taas kesksinyt uudelleen sen että jättää viimeisen välin pujottelematta. Meillähän oli tämä sama ongelma joskus viime talvena ja nyt näköjään taas. Otin kepit kolmeen kertaan alusta asti uudelleen ja joka kerta sama juttu, viimeinen väli jäi pujottelematta. Sitten luovutin ja korjasin vain viimeisen välin että päästiin jatkamaan matkaa. Sen jälkeen neiti pomppasi keinulta alas ja otti siitä kiellon. Keinukammo nostaa päätään aina välillä. Ja loppuradasta hyppäsi vielä puomin ylösmenolta alas, liekö luullut keinuksi vai mikä tuli, en tiedä. Hohhoijaa mitä menoa.

Toiselle radalle en lähtenyt parhailla fiiliksillä ekan radan säätämisen jälkeen. Rata meni kuitenkin yllätyksekseni todella hienosti ja nousu kakkosiin jäi vain yhden riman päähän. Siiri teki loistavaa rataa ja myös ne pelätyt kepit meni hienosti mutta harmillisesti yksi rima tuli alas joten 5 tulokseen oli tyydyttävä. Aika jäi miinukselle -11,71 ja sillä voitettiin luokka, yhtään nollaan ei nimittäin tullut. Ja vaikka nollaa ei tullutkaan niin erittäin hyvä mieli jäi kuitenkin hyvin sujuneesta radasta. Ja mikä parasta, kontaktit olivat superit kummallakin radalla. Siitä kiitos episten missä ollaan käyty parina viime viikkona. Siellä olen päässyt palkkaamaan Siirin kontaktit kisanomaisessa tilanteessa useampaan kertaan ja se on näköjään auttanut. Tänään tuomarikin oikein kehui Siirin hienoja kontakteja ja käski pitää niistä kiinni. Ensi viikolla mennään taas epistelemään ja vahvistamaan kontakteja.

Tässä pari Lauran ottamaa kuvaa Siiristä Kivikon epiksissä.

Tervakoski KV

2011-08-29T01:37:00.000-07:00

Siiri vietti viime torstaina 25.8. 2-vuotis synttäreitä. Kolmannen sertin metsästys alkoi eilen Tervakosken kansainvälisessä näyttelyssä. Siiri sai ERI:n ja oikein hyvän arvostelun mutta SA jäi saamatta koska tuomarin mielestä Siirin olisi pitänyt olla vähän isompi. Mamman oma kääpiö =)

Tuula Savolainen kirjoitti seuraavanlaisen arvion Siiristä:

AVO ERI/2
Pienikokoinen, hyvät mittasuhteet omaava narttu. Hyvä pää ja ilme. Hieman lyhyt kaula. Ikäisekseen tilava runko. Hyvä takaosa. Viistot olkavarret, hyvä etuosa. Hyvä häntä. Hyvät takaliikkeet. Liikkuu sivulta hyvin. Raajakorkeutta voisi olla hieman lisää. Hyvä karvapeite.

Kesän kuulumisia

2011-08-21T11:28:00.000-07:00

Blogia ei ole tullut juuri päivtettyä kesän aikana. Mitään maatamullistavaa meille ei ole tapahtunut mutta täytyy nyt kirjoitella muutamia juttuja ylös ennen kuin unohtuu.
Agilityn suhteen ollaan oltu kesä hyvin laiskoja. Ollaan käyty treenaamassa vain kerran viikkoon ohjatuissa treeneissä ja vapaatreeneissä ollaan käyty vain pari kertaa koko kesän aikana. Mielestäni koiralla pitää olla muutakin elämää kuin agility ja harrastukset. Varsinkin kuumalla kesäilmalla lähden mieluummin metsälenkille ja uimaan koirien kanssa kuin treeneihin. Koirat ovatkin tänä kesänä uineet ihan hurjan paljon, yleensä useampana päivänä viikosta ollaan käyty pulikoimassa. Ja että nuo koirat nauttivat, ne rakastavat uimista yli kaiken. Iitukin on nyt niin hyvässä kunnossa että pystyy uimaan ja lenkkeilemään lähes normaalisti.
Nyt ollaan Siirin kanssa oltu yli kuukausi kokonaan treenitauolla. Siiri loukkasi jalkansa renkaalla heinäkuun puolessa välissä ja sen takia parit treenit jäi väliin. Nyt jalka on ihan kunnossa mutta lomien takia ei olla päästy treenaamaan. Ollaan vietetty melkein koko kesäloma mökillä joten agility on saanut odottaa. Mutta eiköhän syksyn ja viileiden kelien myötä treeni-into taas palaa. Kisaminen on tällä hetkellä kysymysmerkki, meille kun on tullut pienoinen kontaktiongelma Siirin kanssa. Siiri on oppinut tunnistamaan kisatilanteet ja käy niin pirun kuumana ettei malta pysähtyä kontakteille niin kun pitäisi. Treeneissä ei ole mitään ongelmaa vaan ongelma on vain ja ainoastaan kisoissa. Toinen ongelma on lähdössä pysyminen. Näitä pitää nyt kovasti treenata. Jospa vaikka epiksiä alkaisi kiertämään tai jotain, en tiedä. Meiltähän siis puuttuu vielä yksi nolla että noustaan kakkosiin. Ensimmäinen nolla tuli Kirkkonummelta toukokuun puolessa välissä ja toinen Purinalta heinäkuun alussa. Kummatkin on aginollia eli tietysti voitaisiin lähteä hakemaan vikaa nollaa hyppäriltä, siellä ei tarvitsisi miettiä kontaktiongelmaa.

Laitan Purinan nollavideon tähän. Kirkkonummen nollakin on taltioitu mutta video on jossain hukkateillä. Yritän saada sen myöhemmin esille.

Agirodussakin vietettiin yksi kokonainen viikonloppu heinäkuussa. Kisattiin Siirin kanssa kolme yksilökisaa ja lisäksi kisatiin kisaavien portugeesien joukkueessa, vesiskoottereissa. Mukana oli myös portugeesien möllijoukkue, portuspeedot. Oli oikein kiva viikonloppu Lappeenrannassa vaikkakin hellettä oli vähän liikaa. Kisaaminen 30 asteen helteessä oli aika rankkaa. Tässä tulee kisavideot agirodusta.

Perjantaina ehditiin vain hyppärille. Muuten ihan nappisuoritus mutta kaksi rimaa tuli alas.

Lauantain ensimmäinen agirata. Siiri ei pysähtynyt kunnolla A:n alastulolla ja siitä kaikki lähtikin menemään päin mäntyä. Tältä radalta HYL.

Lauantain toinen agirata. Toiseksi viimeiselle esteelle esti tehtiin puhdasta rataa mutta sitten tippui muurin palikka ja sen jälkeen (koska olin itse myöhässä) Siiri vielä ajautui viimeisen hypyn toiselle puolelle ja hyppäsi sen väärään suuntaan eli HYL tältäkin radalta.

Möllijoukkueessa kisasivat Picku, Beijo, Kaisla ja Friida.

Kisaavien joukkueessa kisasivat Friida, Siiri, Saaga ja Dana.

On Siirin kanssa harrastettu missikisojankin. Mökkeilyn lomassa ollaan käyty kolmessa näyttelyssä. Turkkia oli kasvatettu vasta 7 kuukautta mutta rohkeasti lähdettiin yrittämään eikä kukaan tuomareista ainakaan moittinut turkkia vaan päin vastoin. Ensimmäinen näyttely oli 6.8. Vesilahdella. Marja Talvitien arvion mukaan Siiri oli EH. Arvostelu oli seuraavanlainen: Aavistuksen matalaraajaisen vaikutelman tekevä. Hyväluustoinen, runkoinen ja päinen tyttö. Kovin etuasentoinen lapa ja pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset ja häntä. Hyvä karva. Liikkuu edestä hieman löysästi.
Seuraavana päivänä 7.8. suuntasimme Salon näyttelyyn missä tuomarina oli Latvialainen Tina Sulce. Siellä Siiri olikin NUO ERI NUK1 SA PN1 ROP JA SERT. Narttuja oli kaikkiaan kolme. Nuorten luokassa oli Siirin sisko Penni ja kolmas narttu oli veteraani ja jo ennestään monen maan valio. Siirin arvostelu: Erittäin hyvän tyyppinen. Vahva luusto. Hieman pitkä lanne. Fiminiininen pää, vahva kallo. Lihaksisto saisi olla vahvempi? Hyvä ylälinja. Vapaa liike. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä turkki ja luonne.

Poseeraus palkintojen kera.

14.8. matkasimme kohti Turun Elonäyttelyä Gunnel Holmin arvioitavaksi. Narttuja oli kaksi, Siiri ja Siirin sisko Penni. Tuomari arvioi Siiriä seuraavasti: Hyvän tyyppinen nuorten luokan narttu jolla on hyvä pää ja hyvä purenta. Hyvä runko. Hieman liian vähän eturaajojen kulmauksia. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvin. Tuloksena NUO ERI NUK1 SA PN1 VSP SERT. ROP:in vei upea Rico.
Kaksi vuotta tulee täyteen ensi viikolla ja sitten alkaa viimeisen sertin metsästys. Saapi nähdä miten kauan siinä menee. Kaksi esimmäistä tuli niin helposti ja nopeasti että viimeisen kanssa voi tehdä tiukkaa.

Posetus Turun palkintojen kanssa kotipihassa.

Pojun 2-vuotis muistopäiväkin oli tällä viikolla 16.8.11
Näin se aika vaan vierii. Hyviä muistoja ei onneksi aika ole pyyhkinyt pois.

Nämä ovat viimeiset kuvat mitä Pojusta on otettu. Kuvat on otettu elokuun alussa 2009 kun oltiin juuri noustu kakkosiin. Hieno poika, paras portugeesipoika ikinä.

Helatorstain kisailut

2011-06-07T01:04:00.000-07:00

Helatorstaina 2.6. käytiin Ojangossa ottamassa kolme starttia. Ensimmäinen agirata keskeytettiin kun neiti alkoi varastamaan kontakteilta. Tämä on ihan uusi juttu, tähän asti kontaktit ovat olleet todella hyvät. Mutta näköjään Siiri käy nykyään kisoissa niin kuumana ettei malta tehdä kontakteja kunnolla. Tästä lähtien se on samantien ulos radalta jos Siiri alkaa temppuilemaan kontaktien kanssa.

Seuraavana oli hyppäri mikä oli muuten oikein sujuvaa menoa mutta rimoja roiskui oikein kunnolla. Alas tuli kolme rimaa ja muurin palikat.
Tulos 20vp aika -9,82.

Toisella agiradalla taas rimat lenteli.
kaksi rimaa tuli alas joten tulos 10 ajalla -15,06.
Ilman rimojen tiputuksia meno oli ihan hyvää, koiralla on vautia mutta oli silti kuulolla.

Nyt pidetään muutama viikko kisataukoa ja seuraavat kisat onkin vasta 30.6. Porvoossa.

Potilas Iitu-Piitu

2011-05-27T06:32:00.000-07:00

Kaikki alkoi kolme viikkoa sitten kun Iitua kuivateltiin fyssarikäynnillä allaskävelyn jälkeen ja tuolloin päätä kuivatessa Iitu ulahti. Sen jälkeen Iitu vaikutti ihan normalilta kunnes lauantaina mökillä Iitun vointi huononi radikaalisti. Iitu rääkäisi kovaan ääneen vähän väliä ja oli muutenkin kivuliaan oloinen. Iltapäivällä Iitu jo huusi suoraa huutoa kun yritti nousta päästä ylös. Siinä vaiheessa lähdettiin ajamaan kaupunkiin päivystykseen. Tiesin että Aistissa on päivystys joten suunnattiin sinne. Päivystyksessä Iitua tutkittiin, väännettiin ja käännettiin mutta mitään selvää vaivaa ei löytynyt. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että vika vaikuttaisi olevan selän alueella. Iitulle määrättiin vain vahvaa kipulääkettä ja lepoa ja määräys varata aika jatkotutkimuksiin neurologille.

Alkuviikosta varasin ajan neurologille mutta saatiin aika vasta seuraavan viikon maanantaille. Käskivät pistää koiran häkkilepoon siksi aikaa ja jatkaa Tramalin syöttämistä. Veikkailivat siinä vaiheessa että saattaa olla välilevytyrästä kyse ja koira täytyy pitää täysin levossa. Jos tulee halvausoireita niin pitää viedä kiireenvilkkaa hoitoon. Viikko elettiin epätietoisuudessa ja kipujen jatkuessa ennen kuin päätiin neurologin luo Viikkin. Kun vihdoin päästiin tutkimuksiin niin lääkäri löysi kivun Iitun niskasta melko nopeasti. Tämän jälkeen otettiin rötgenkuvat mistä näkyi rappeutunut nikama sekä tihentynyt nikamaväli mitkä antavat viitteitä välilevytyrästä. Sen jälkeen tehtiin vielä magneettikuvaus missä varmistui että Iitun niskassa 5-6 nikaman kohdalla on välelevytyrä. Välilevytyrä saadaan usein koirillakin paranemaan häkkilevolla joten päätettiin jatkaa häkkieloa vielä seuraavat 2-3 viikkoa. Lisäksi Iitu sai kolmea eri kipulääkettä. Olo oli helpottunut kun kipujen syy selvisi ja tiedettiin miten sitä lähdetään hoitamaan.

Lepoa siis jatkettiin ja yhteensä kaksi viikkoa ehdittiin koittaa lepohoitoa kipulääkkeiden kera mutta Iitulla oli edelleen kovia kipuja. Se rääkäisi kovaan ääneen useita ketoja päivässä ja sai myös kipukohtauksia jolloin se vain vapisi ja tutisi ja oli todella kivuliaan oloinen. Olin sopinut soittoajan lääkärin kanssa ja kuullessaan Iitun tilanteen ei vaihtoehtoja enää ollut vaan Iitulle oli pakko sopia leikkausaika. Mikäli Iitun kipuoireet eivät olisi olleet niin voimakkaat, olisi lepohoitoa voitu hyvin vielä jatkaa sillä mitään halvausoireita Iitulla ei ollut. Mutta niin kovissa tuskissa ei koiraa voinut kauempaa pitää kun kipulääkkeistäkään ei ollut apua.

Niinpä Iitu leikattiin heti seuraavana päivänä eli tämän viikon tiistaina Viikin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Leikkaus oli ollut haastava niin lääkäri etukäteen kertoikin. Leikkaus tehdään kaulan kautta ja siellä olevat isot verisuonet ja niiden vuotaminen tekevät leikkauksesta vaikean. Pullistunut välilevymassa kuitenkin saatiin poistettua ja leikkaus oli onnistunut. Keskiviikkona kun hain Iitun kotiin, oli vastassa kuin uudelleen syntynyt koira vaikka isosta leikkauksesta oli mennyt vasta vuorokausi. Kovat kivut oli nyt poissa ja sen kyllä huomasi. Iitu oli hyväntuulinen ja pirteä, häntä heilui vimmatusti ja Iitu pystyi liikuttamaan päätä vapaasti.

Iitu on nyt ollut kotona pari päivää ja voi erittäin hyvin. Toivotaan että toipuminen sujuu hyvin eikä ongelmia tule. Kolmen viikon aikana saa käydä ulkona vain tarpeilla ja sen jälkeen aletaan pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa seuraavan muutaman viikon aikana. Ja jos kaikki menee hyvin, sen jälkeen voidaan taas elää normaalia elämää.

Riksun kisat

2011-04-11T08:17:00.000-07:00

Eilen käytiin pyörähtämässä Riksun kisoissa. Tällä kertaa Anne Viitasen agi- ja hyppyradat suorittamassa. Agiradalta tuli 5 ja hyppäriltä hylly. Agiradan vitonen tuli kepeiltä missä Siiri jätti viimeisen välin pujottelematta. Aivan sama keppivirhe toistui myös hyppärillä joka tosin sitten hyllytettiin toiseksi viimeisellä esteellä kun Siiri porhalsi väärään päähän putkea. Hyvä etten kompastunut koiraan kun se viime hetkellä ryntäsi ohitseni putken väärään päähän. Mutta keppiongelma meille on siis päässyt salakavalasti kehittymään ja sitä pitää nyt reenata. Heti tänään kun on vapaatreenit. Kisoissa tein todella tyhmästi kun aloin korjaamaan vain väärin mennyttä väliä ja Siiri meni siitä ihan hämilleen. En ole koskaan treeneissä korjannut pelkästään väärin mennyttä väliä vaan virheen tultua ollaan otettu kepit alusta asti uudelleen. Ja niin olisi pitänyt kisoissakin tehdä. Ekalla radalla aloitettiinkin alusta sen jälkeen kun pelkkä viimeisen välin korjaus ei onnistunut millään.
Ja laitetaanpas taas mokailuvideot esille. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsen laittamaan nollaratojakin nähtäväksi.

Epiksissä

2011-04-09T12:51:00.000-07:00

Ojangon Tehis Cup starttasi tänään ja lähdettiin Siiri hiirulaisen kanssa testaamaan kisakuntoa epävirallisesti. Otettiin yksi startti mölliradalla ja yksi startti kisaavien radalla. Kummaltakin radalta otettiin hylly.
Laitan nyt videotkin esille vaikka ei näissä mitään ylpeiltävää ole, aikamoista sähläystä. Tosin hyviäkin pätkiä on mukana.
Mölliradalla meni pieleen puomin jälkeinen takaakierto jonka itse mokasin huonolla ohjauksella. Toinen moka tuli A:n jälkeen missä Siiri tuli hypyn ohi. Ei mitään havaintoa miksi. Muuten hyvä rata.

Kisaavien radalla Siiri tuli ensimmäisen putken jälkeisen hypyn ohi. Jälleen oma ohjausmoka. Seuraava virhe tuli kun piti mennä puomille ja Siiri bongasikin sen sijaan putken. Taas otan syyt niskoilleni. Loppuradasta sählättiin kepeillä oikein kunnolla. Siirillä on ollut hirmu varmat kepit mutta viime aikoina niillä on alkanut tulemaan virheitä. Täytyy siis ottaa treenilistalle. Tällä kisaavien radalla radalla olen erityisen tyytyväinen hyvin onnistuneisiin takaakiertoihin sekä takaaleikkaukseen ennen A:ta olevalla hypyllä. Myös kontaktit toimi hyvin kummallakin radalla. Ja vauhtiakin oli ihan mukavasti vaikka Siiri on ollut juoksujen hälkeen aika vaisu. Tänäänkin kisapaikalla se vaan möllötti tympääntyneen oloisena ja laahusti kuin vanhus perässä kun liikuttiin paikasta toiseen. Mutta onneksi radalle saatiin vähän intoa mukaan. Huomenna mennään Riihimäelle ihan oikeisiin kisoihin. Siitä kirjoittelen sitten myöhemmin.

Pikaraportti ekoista kisoista

2011-03-07T06:31:00.000-08:00

Siiri täytti maagiset 18kk 25.2. ja heti 27.2. sunnuntaina suunnattiin ekoihin kisoihin Hyvinkäälle. Lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset sillä Siiri oli vasta pari päivää ennen kisoja mennyt ensimmäistä kertaa maxikorkuisia esteitä treeneissä. Silloinkin raaskin nostaa rimat vain 55 cm:iin. Lisäksi meillä oli alla kolmen viikon treenitauko oman sairastelun vuoksi. Mutta pitihän sitä heti mennä kokeilemaan kun kisaikä tuli täyteen. Rata oli hyppäri jossa rimat oli 60 sentissä ja rata oli muutenkin vaikea. Tiukkoja käännöksiä, vaikea keppikulma, kaikki putket ns. "väärään päähän" ja niin edelleen. Jännittikin vielä aika paljon kaiken lisäksi. Hyllyhän sieltä napsahti niin kuin oli odotettavissakin. Rata meni kaikinpuolin aika sähläämiseksi ja virheitä tuli monessa meille varmassa asiassa. Suurimman osan mokista otan omalle kontolleni mutta kyllä Siirikin jotain mokaili. Mutta intoa ja vauhtia radasta ei ainakaan puuttunut ja se on pääasia. Tuloksia tulee sitten joskus jos tulee. Pari päivää kisojen jälkeen Siiri sloittikin juoksut eli ollaan taas muutama viikko tauolla. Juoksujen jälkeen lähdetään taas treenaamaan ja kisaamaan uudella innolla.

Alla ratapiirros

Päivitystä

2011-02-15T06:23:00.000-08:00

Miten tämä blogin kirjoittaminen tuntuu nykyään niin ylivoimaiselta. Tuntuu ettei vaan ole aikaa ja energiaa päivittää kuulumisia.

Aloitetaan nyt Iitun kuulumisista.
Iitun polven revennyt eturistiside leikattiin 12.1. Kohta viisi viikkoa on jo siitäkin vierähtänyt. Iitun toipuminen on sujunut odotusten mukaisesti ja nyt voidaan jo tehdä 15-20 min rauhallisia kävelyitä kolme kertaa päivässä. Tosin kovat pakkaset ovat aiheuttaneet pientä takapakkia ulkoiluun. Fysioterapia aloitettiin heti leikkausta seuraavalla viikolla ja ollaan käyty hoidossa viikoittain. Fyssarin ohjeiden mukaan ollaan myös jumpattu ahkerasti kotona. Välillä on pientä ontumista mutta pääosin jalka toimii hyvin. Haastavinta on ollut estää Iitua hyppimästä sohville ja tuoleille, Iitu kun on sitä mieltä että jalalla hyppää vaikka minne korkeuksiin eikä tunnu missän. Tällä hetkellä Iitu asustelee päivät ja yöt keittiössä missä se ei pääse hyppimään ja sitten illalla koirarouva nostetaan sohvalle pötköttelemään meidän seuraksi. Onneksi Iitun pääkoppa on kestänyt ihan hyvin tätä tylsää elämää eikä se ole alkanut hyppimään seinille. Ja onneksi tässä mennään koko ajan kohti aktiivisempaa elämää. Kahden viikon päästä on kontrolliröntgen ja sitten nähdään miten jalka on luutunut. Jos kaikki näyttää hyvältä, voidaan aloittaa rankemmat kuntoutusjumpat eikä sohvalle hyppimisiä tarvitse enää vahtia ja Iitu pääsee pois "vankityrmästään".

Siiri on ollut aksatauolla viimeiset kaksi viikkoa kun emäntä on ollut kipeänä. Viikon verran tuli maattua sängyn pohjalla kovassa kuumeessa mutta nyt on jo parempi vointi. Treenikunnossa en tosin ole vieläkään joten tämä viikko pidetään vielä taukoa. Ihanan rauhallinen Siiri kuitenkin on ollut kotosalla vaikka tekemistä on ollut normaalia vähemmän. Mahtavaa kun on tilanteisiin sopeutuvainen koira. Siiri täyttää ensi viikon perjantaina 25.2. maagiset 18 kuukautta eli tulee kisaikään. Hyvinkäällä on 27.2. ykkösluokille yksi hyppäri ja olin vähän suunnitellut että mennään sinne kokeilemaan. Mutta nyt kun tulee kolmen viikon treenitauko alle niin täytyy harkita uudelleen. Ollaan vasta kaksissa viime treeneissä nostettu rimat 50 cm:iin joten senkin suhteen tulee vähän kiire. Mielellään olisin treenannut jonkun aikaa edes matalimmilla maksiesteillä ennen kun lähdetään kisaamaan. Vielä pari päivää aikaa harkita ennen kuin ilmoaika menee umpeen.
Olen myös kovasti odotellut Siirille juoksuja, viimeisestä juoksusta kun on jo yli 7kk aikaa. Senkin takia odotan kisailmon kanssa viimetippaan.

Siiri alkaa olemaan aikamoinen ransu karvakuontalo röllipeikko ja olisi kovasti trimmin tarpeessa. Taidan kuitenkin odottaa että paukkupakkaset helpottavat ennen kun otan trimmerin kauniiseen käteeni. Pylly ja kuonokarvat ainakin saavat kyytiä. Voipi olla etten vielä näin talvella viitsi koko koiraa ajalla. Ja täytyy nyt muutenki katsella että alanko kasvattamaan neidille kunnon turkkia vai minkälaisella lookilla mennään. Sormet syyhyää jo päästä ajelemaan villapöksyt huitsin nevadaan.

Taas uiskentelemassa

2011-01-09T07:17:00.000-08:00

Oltiin eilen taas tyttöjen kanssa uimassa Hyvinkäällä. Tällä kertaa oltiin isolla porukalla, 10 portugeesia, 3 perroa, 1 staffi ja 1 bichoni kokoontuivat uimaan kolmeen peräkkäiseen vuoroon. Oli todella mukava reissu. Kolmen viikon päästä lähdetään kutakuinkin samalla kokoonpanolla uudelleen. Iitu tosin ei pääse koska sen jalka leikataan ensi keskiviikkona ja sen jälkeen ei vähään aikaan päästä mihinkään rientoihin vaan vietetään rauhallista eloa ja kuntoutetaan jalkaa. Toivottavasti Siiri ei aloita juoksuja jotta päästään sen kanssa mukaan uintireissuun.
Alla kuvat tytöistä uimalassa. Kuvat ottanut Piatta Salo.

Siirin tyylinäyte. Näin sinne veteen mennään. Kuva: Piatta Salo

Iitu tuo vauhdilla lelua uudelleen heitettäväksi. Kuva: Piatta Salo

Kuvia Messarista

2011-01-02T10:29:00.000-08:00

Muutama kuva Messarista. Kuvat ottanut Laura.

Uusi vuosi, uusi blogi

2011-01-02T10:04:00.000-08:00

Siiri vielä turkissaan...

... suussaan joulupukin tuoma lisko

Siirin uusi look

Vaihtelun vuoksi päätin aloittaa tytöille uuden blogin. Meidän kuulumisia voi siis jatkossa lueskella täältä.
Kuten kuvista näkee niin Siiri on saanut uuden lookin kun hermot meni ja turkki lähti. Aika oudolta neiti näytti alkuun mutta nyt on jo silmä tottunut. Suloinen otushan tuo on karvoilla tai ilman.

Iitun kanssa käytiin uudemman kerran eläinlääkärillä ihmettelemässä miksi lievä nivelrikko oireilee niin kovasti. Iitu ontuu rauhallistenkin hihnalenkkien jälkeen eikä varaa paikallaan seistessä painoa lainkaan jalalle. Lihaksetkin on surkasuneet jalasta täysin. Kävi ilmi että Iitun polvesta on eturistiside hajalla ja se joudutaan hoitamaan leikkaamalla. Ei huvittaisi leikkaukset ja pitkä kuntoutusjakso mutta minkäs teet. Täytyy vain toivoa että sillä Iitun jalka saadaan parempaan kuntoon.

Muutaman päivä sitten käytiin typyköiden kanssa uimassa Hyvinkäällä. Koirat olivat lähes seitsämännessä taivaassa päästessään lutraamaan veteen ja uivat koko puolituntisen ilman taukoja. Ja melkein väkisin sain raahata ne sieltä pois kun olivat vaan jatkaneet uimista. Ensi lauantaina mennään uudelleen portugeesiporukalla ja mukaan lähtee myös wannabe portugeesi Iitu.